Ps. 121:1.MINÄ NOSTAN SILMÄNI.

VUORIA KOHTI: MISTÄ MINULLE TULEE APU?
Tänään on 20.03.2019 03:00

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 2 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Tässä esimerkki meille.
ViestiLähetetty: 14.02.2019 14:04 
Poissa
Avatar

Liittynyt: 13.02.2019 16:54
Viestit: 17
Jim Cympala kertoo

Herra on nuhdellut minua monta kertaa, koska sen, mitä teille saarnaan, olen joutunut itse oppimaan. Jumala ojensi minua eräänä päivänä. Joitakin vuosia sitten pääsiäisen viimeisessä kokouksessa eräs tyttö kuorosta, jota vaimoni Carol johtaa, todisti. Hän oli pelastunut syvältä. Sitten minä saarnasin ja ihmisiä tuli eteen.
Rukoilijat rukoilivat ihmisten puolesta, jotka olin kutsunut vastaanottamaan Kristuksen. Istuin siinä rättiväsyneenä. Ovien ulkopuolella oli ollut jonoja. Olimme käännyttäneet satoja ihmisiä pois tilan puutteen takia.

Käänsin pääni hengittääkseni

Siinä istuessani katselin keskikäytävälle, ja siellä suunnilleen kolmannella penkkirivillä oli mies, joka näytti viisikymmentävuotiaalta ja likaiselta. Hän katsoi minuun hämillisenä kuin tarkoittaen: ”Voisinko puhua kanssasi?” Usein kirkkoon tulee kodittomia ihmisiä pyytämään rahaa ja ties mitä.
Häpeän sitä, mitä sanoin itsekseni: ”Millainen tapa päättää kokous. On ollut mahtavaa saarnata ja tässä on nyt kaveri ehkä pyytämässä rahaa saadakseen lisää viinaa.”
Hän tuli ja tunsin kauhean hajun. Se oli niin kauhea, että kun hän tuli lähemmäksi, käänsin pääni hengittääkseni, ja sitten puhuin hänelle.

Keskustelu

”Mikä sinun nimesi on?”
”David.”
”Kuinka kauan olet ollut kadulla?”
”Kuusi vuotta.”
”Kuinka vanha olet?”
”Kolmekymmentäkaksi.” Tukka oli takkuinen, etuhampaat puuttuivat, pää viinanhuuruinen, silmät hieman lasittuneet.
”Missä nukuit viime yönä?”
”Hylätyssä kuorma-autossa.”
Pidän aina takataskussani rahapidikettä, jossa on paikka myös muutamille lahjakorteille. Hapuilin yhtä ajatellen: Annan hänelle vähän rahaa. En edes kutsu rukoilijaa. He ovat niin kiireisiä. Yleensä emme anna rahaa, vaan viemme ihmisen syömään. Mutta otin rahan esille.

En tahdo rahojasi

David työnsi sormensa eteeni. Hän sanoi: ”En tahdo rahojasi. Haluan sen Jeesuksen, josta tämä tyttö puhui, sen, josta sinä puhuit, sillä minä en muuten selviydy. Kuolen kadulle.”
Unohdin kokonaan Davidin ja aloin itkeä. Olin aikonut antaa pari dollaria jollekulle, jonka Jumala oli lähettänyt minun luokseni.
Huomaatko kuinka helppoa se on? Olisin voinut puolustella, että olen väsynyt. Mutta puolusteluja ei voida esittää. En ollut täynnä Henkeä. En nähnyt häntä siten kuin Jumala hänet näki. En tuntenut samoin kuin Jumala tuntee. Mutta arvaa, tuliko siihen muutos!

Hän kaatui syliini. Itkimme

David vain seisoi siinä. Hän ei tiennyt, mitä tapahtui. Pyysin: ”Jumala, anna minulle anteeksi! Anna anteeksi! Ole hyvä ja anna minulle anteeksi. Olen niin pahoillani, että edustan sinua tällä tavalla. Olen pahoillani. Tässä olen sanomani ja asiani kanssa, ja kun sinä lähetät jonkun, minä en ole siihen valmis. Oi Jumala!”
Ja Jumala kastoi minut uudelleen rakkauteensa. Jokin tuli ylleni. Yhtäkkiä aloin itkeä, koska hän tunsi mitä minussa tapahtui. Mies kaatui syliini istuessani siinä. Hän nojautui valkoista paitaani ja solmiotani vasten, ja minä laiton käteni hänen ympärilleen ja siinä me itkimme toisiamme vasten.

Jeesuksen tuoksu alkoi levitä

Jeesuksen tuoksu alkoi tuntua. Luulen, että Herra teki minulle todelliseksi seuraavan: ellette sinä ja Carol rakasta tätä hajua, minä en voi käyttää teitä, sillä sen vuoksi minä olen kutsunut teidät sille paikalle, jossa nyt olette. Sen vuoksi olette olemassa. Te levitätte tätä tuoksua. Se on ihanaa.
Jumala muutti Davidin elämän. Hän alkoi opetella ulkoa uskomattoman pitkiä raamatunkohtia. Me hankimme hänelle asunnon. Palkkasimme hänet seurakuntaan tekemään huoltotöitä, ja korjautimme hänen hampaansa. Hän oli komea mies sairaalasta tullessaan. Hän oli ollut vieroitushoidossa kuusi päivää.
Sen kiitospäivän hän vietti meidän kodissamme, samoin joulun. Kun vaihdoimme lahjoja, hän veti esiin pienen paketin ja sanoi: ”Tämä on sinulle.” Siinä oli pieni valkoinen nenäliina, ainoa lahja, johon hänellä oli varaa.

Jim Cymbala

_________________
Kuva
Kuva73:28.Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.Kuva
Kuva


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 14.02.2019 19:59 
Poissa
Ylläpitäjä
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 28.11.2018 14:34
Viestit: 27
Maila kirjoitti:
Jim Cympala kertoo

Herra on nuhdellut minua monta kertaa, koska sen, mitä teille saarnaan, olen joutunut itse oppimaan. Jumala ojensi minua eräänä päivänä. Joitakin vuosia sitten pääsiäisen viimeisessä kokouksessa eräs tyttö kuorosta, jota vaimoni Carol johtaa, todisti. Hän oli pelastunut syvältä. Sitten minä saarnasin ja ihmisiä tuli eteen.
Rukoilijat rukoilivat ihmisten puolesta, jotka olin kutsunut vastaanottamaan Kristuksen. Istuin siinä rättiväsyneenä. Ovien ulkopuolella oli ollut jonoja. Olimme käännyttäneet satoja ihmisiä pois tilan puutteen takia.

Käänsin pääni hengittääkseni

Siinä istuessani katselin keskikäytävälle, ja siellä suunnilleen kolmannella penkkirivillä oli mies, joka näytti viisikymmentävuotiaalta ja likaiselta. Hän katsoi minuun hämillisenä kuin tarkoittaen: ”Voisinko puhua kanssasi?” Usein kirkkoon tulee kodittomia ihmisiä pyytämään rahaa ja ties mitä.
Häpeän sitä, mitä sanoin itsekseni: ”Millainen tapa päättää kokous. On ollut mahtavaa saarnata ja tässä on nyt kaveri ehkä pyytämässä rahaa saadakseen lisää viinaa.”
Hän tuli ja tunsin kauhean hajun. Se oli niin kauhea, että kun hän tuli lähemmäksi, käänsin pääni hengittääkseni, ja sitten puhuin hänelle.

Keskustelu

”Mikä sinun nimesi on?”
”David.”
”Kuinka kauan olet ollut kadulla?”
”Kuusi vuotta.”
”Kuinka vanha olet?”
”Kolmekymmentäkaksi.” Tukka oli takkuinen, etuhampaat puuttuivat, pää viinanhuuruinen, silmät hieman lasittuneet.
”Missä nukuit viime yönä?”
”Hylätyssä kuorma-autossa.”
Pidän aina takataskussani rahapidikettä, jossa on paikka myös muutamille lahjakorteille. Hapuilin yhtä ajatellen: Annan hänelle vähän rahaa. En edes kutsu rukoilijaa. He ovat niin kiireisiä. Yleensä emme anna rahaa, vaan viemme ihmisen syömään. Mutta otin rahan esille.

En tahdo rahojasi

David työnsi sormensa eteeni. Hän sanoi: ”En tahdo rahojasi. Haluan sen Jeesuksen, josta tämä tyttö puhui, sen, josta sinä puhuit, sillä minä en muuten selviydy. Kuolen kadulle.”
Unohdin kokonaan Davidin ja aloin itkeä. Olin aikonut antaa pari dollaria jollekulle, jonka Jumala oli lähettänyt minun luokseni.
Huomaatko kuinka helppoa se on? Olisin voinut puolustella, että olen väsynyt. Mutta puolusteluja ei voida esittää. En ollut täynnä Henkeä. En nähnyt häntä siten kuin Jumala hänet näki. En tuntenut samoin kuin Jumala tuntee. Mutta arvaa, tuliko siihen muutos!

Hän kaatui syliini. Itkimme

David vain seisoi siinä. Hän ei tiennyt, mitä tapahtui. Pyysin: ”Jumala, anna minulle anteeksi! Anna anteeksi! Ole hyvä ja anna minulle anteeksi. Olen niin pahoillani, että edustan sinua tällä tavalla. Olen pahoillani. Tässä olen sanomani ja asiani kanssa, ja kun sinä lähetät jonkun, minä en ole siihen valmis. Oi Jumala!”
Ja Jumala kastoi minut uudelleen rakkauteensa. Jokin tuli ylleni. Yhtäkkiä aloin itkeä, koska hän tunsi mitä minussa tapahtui. Mies kaatui syliini istuessani siinä. Hän nojautui valkoista paitaani ja solmiotani vasten, ja minä laiton käteni hänen ympärilleen ja siinä me itkimme toisiamme vasten.

Jeesuksen tuoksu alkoi levitä

Jeesuksen tuoksu alkoi tuntua. Luulen, että Herra teki minulle todelliseksi seuraavan: ellette sinä ja Carol rakasta tätä hajua, minä en voi käyttää teitä, sillä sen vuoksi minä olen kutsunut teidät sille paikalle, jossa nyt olette. Sen vuoksi olette olemassa. Te levitätte tätä tuoksua. Se on ihanaa.
Jumala muutti Davidin elämän. Hän alkoi opetella ulkoa uskomattoman pitkiä raamatunkohtia. Me hankimme hänelle asunnon. Palkkasimme hänet seurakuntaan tekemään huoltotöitä, ja korjautimme hänen hampaansa. Hän oli komea mies sairaalasta tullessaan. Hän oli ollut vieroitushoidossa kuusi päivää.
Sen kiitospäivän hän vietti meidän kodissamme, samoin joulun. Kun vaihdoimme lahjoja, hän veti esiin pienen paketin ja sanoi: ”Tämä on sinulle.” Siinä oli pieni valkoinen nenäliina, ainoa lahja, johon hänellä oli varaa.

Jim Cymbala


Kiitos Herralle! tämä kirjoitus puhuttelee :roll: tuli mieleeni sanasta kohta
Jaakobin kirje:
2:1 Veljeni, älköön teidän uskonne meidän kirkastettuun Herraamme, Jeesukseen Kristukseen, olko sellainen, joka katsoo henkilöön.
2:2 Sillä jos kokoukseenne tulee mies, kultasormus sormessa ja loistavassa puvussa, ja tulee myös köyhä ryysyissä,
2:3 ja te katsotte loistavapukuisen puoleen ja sanotte: "Istu sinä tähän mukavasti", ja köyhälle sanotte: "Seiso sinä tuossa", tahi: "Istu tähän jalkajakkarani viereen",
2:4 niin ettekö ole joutuneet ristiriitaan itsenne kanssa, ja eikö teistä ole tullut väärämielisiä tuomareita?
2:5 Kuulkaa, rakkaat veljeni. Eikö Jumala ole valinnut niitä, jotka maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan rikkaita uskossa ja sen valtakunnan perillisiä, jonka hän on luvannut niille, jotka häntä rakastavat?

_________________
Kuva
Kork.V. 2:14"anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä suloinen on sinun äänesi ja ihanat ovat sinun kasvosi."
Kuva
"My bride" (Minun morsiameni)

https://www.youtube.com/watch?v=hi79J_jjth8


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 2 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi
Et voi lähettää liitetiedostoja.

Etsi tätä:
cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia