Ja Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat"(1 Moos. 1:26).
Julistaessaan aikomuksensa, Jumala ilmaisi halunsa luoda ihminen sellaiseksi, joka ei ole vain fyysinen olento, vaan jolla on samanlaiset moraaliset ominaisuudet kuin Hänellä itsellään. Niinpä Hän teki ihmisen omaksi kuvaksensa edustamaan Häntä ja kaltaisekseen muistuttamaan Häntä.
Kuva ja edustaminen
Monissa raamatunkohdissa meille opetetaan, miten "kuvaan" kuuluu "edustaminen". Esimerkiksi Danielin kirjan luvuissa 2 ja 3 iso kuvapatsas, jonka Nebukadnessar näki unessaan, edusti tämän maailman valtakuntia. Näiden maailmanvaltojen olisi pitänyt edustaa Jumalaa maallisessa hallinnossa, mutta kuten Aadam, Jumalan ensimmäinen edustaja, hekin epäonnistuivat. Jumala pitää edelleenkin esivaltoja Hänen palvelijoinaan tai edustajinaan (Room. 13).
Jälleen Ilmestyskirjan luvussa 13 kuvan sanotaan edustavan petoa. Myös Matteuksen evankeliumin luvussa 22 Herra Jeesus otti käteensä denarin kolikon ja katsoen sitä kysyi herodilaisilta: "Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?" Kuva ja päällekirjoitus olivat tietenkin keisarin, joka edusti Rooman valtakuntaa.
Näin ollen voimme oppia ja ymmärtää, että kun sanotaan, että ihminen on tehty Jumalan "kuvaksi", se tarkoittaa, että ihminen asetettiin maan päälle Jumalan edustajaksi.
Kaltaisuus ja samankaltaisuus
Jumalan kädellä luotu ihminen ei ollut vain Jumalan edustaja, vaan häntä luonnehti myös "Jumalan kaltaisuus". Tietenkin ihminen menetti Jumalan kaltaisuutensa syntiinlankeemuksessa (1 Moos. 3). Osoitus tästä löytyy kohdasta 1 Moos. 5:3, missä sanotaan, että Aadamille syntyi poika, joka oli hänen kaltaisensa, sen sijaan että olisi sanottu hänen olleen Jumalan kaltainen. Vaikka ihminen onkin kadottanut Jumalan kaltaisuutensa, hän on kuitenkin säilyttänyt Hänen kuvansa. Tämä osoitetaan Ensimmäisen Mooseksen Kirjan luvussa 9, missä Jumala asetti puhdistetun luomakunnan hallituksen ohjat Nooan käsiin. Siten Nooa kykeni edustamaan Häntä maailmassa vedenpaisumuksen jälkeen. Jälleen, kun tulemme kohtaan 1. Korinttolaiskirje 11:7, luemme miehestä että "hän on Jumalan kuva ja kunnia..." Siis, vaikka ihminen on kadottanut Jumalan kaltaisuutensa syntiinlankeemuksen seurauksena, hänessä on vielä säilynyt Hänen kuvansa.
Jumalan tarkoitusperät pyhiensä suhteen
Kun Jumala aloitti kuusipäiväisen luomistyönsä, Hänellä oli mielessä kruunata luomistyönsä tekemällä ihminen, joka olisi Hänen kuvansa ja kaltaisensa, eikä Hän levännyt, ennen kuin Hän näki tämän täyttyneen. Samoin myös nykyisenä aikana Jumala on kutsunut meidät pimeydestä valkeuteen osana uutta luomistyötään (2 Kor. 5:17; Ef. 2:10) ja Hän tulee tekemään meistä Kristuksen kaltaisia sellaisena kuin Hän on nyt, ihmisenä. Ei sellaisena kuin Hän oli alunperin ja syvimmältä olemukseltaan - Jumalan muodossa (Fil. 2:6). Jumalana Hänen olemuksensa oli salattu. Hän oli näkymätön. Kukaan ei ollut nähnyt Häntä tai tuntenut Hänen muotoaan (Joh. 5:37). Ihmisenä Kristus oli kuitenkin näkyvä ja käsin kosketeltava ja Hänellä oli täydellinen ihmisruumis kaikkine inhimillisine kykyineen, kuitenkin ilman syntiä. Me tulemme olemaan tämän lihaksi tulleen Sanan kaltaisia, joka omaksui ihmisyyden, moraalisesti (Room. 8:9) ja hengellisesti (1 Joh.3:2) ja fyysisesti (Fil. 3:21).
Roomalaiskirjeen luvussa 8 Jumala osoittaa meille, että Hänen tarkoituksenaan kansansa suhteen nykyisenä aikana on moraalinen yhdenmukaisuus Kristuksen kanssa, niin että ihannetapauksessa Hänen tulemuksessaan ainoastaan fyysinen muutos tulee olemaan tarpeen. Sitten, kuten psalminkirjoittaja, saamme herätessämme ravita itseämme Hänen muotonsa katselemisella (Ps. 17:15). Silloin meillä tulee olemaan ylenpalttisesti iloa Hänen kasvojensa edessä ja ihanuutta iankaikkisesti Hänen oikeassa kädessänsä (Ps. 16:11). Hän tulee näkemään sielunsa ahdistuksen palkan ja on tyytyväinen. Hänen sydämensä halajaminen täyttyy, kun me olemme siellä, missä Hänkin on, katselemassa Hänen kirkkauttaan (Joh. 17:24). Meidät tullaan korottamaan ja kirkastamaan sellaisiksi kuin Hän on ja siellä missä Hän on, kirkkaudessa. Ei ainoastaan katselemaan Hänen kirkkauttaan (Joh. 17), vaan myös heijastamaan sitä, kun Hän tulee, että Hän kirkastuisi pyhissänsä ja olisi ihmeteltävä kaikissa uskovissa (2 Tess. 1:10).
James Pender
